rancho luar

Olet saapunut Portugalin eteläosiin. Olemme tila, jonka päätoimintana on Royal Hanoverian Cream - rotuisten hevosten kasvattaminen, niiden kouluttaminen ja kilpailuttaminen, sekä pienimuotoinen tapahtumien järjestäminen. Keskitymme hevosiin, jotka kilpailevat sekä kouluratsastusta että valjakkoajoa, ovat siitoskelpoisia ja saavuttavat erilaisia laatuarvostelutitteleitä. Pyrimme siihen, että jokainen syntyvä hevosemme on ''RCH-kelpoinen'', sekä luonteeltaan kilpahevoseksi sopiva, ja kasvatin kanssa on mahdollista kilpailla laatuarvostelutitteleistä. Meitä on täällä neljä omistajaa; englantilaiset sisarukset Arya Stone ja Alec Wilson, sekä Fuchalista kotoisin oleva Filipa Silva, sekä minä, suomalainen Lisa Rajalampi. Meistä voit lukea lisää Nós (me) - esittelysivulta. Tarkemmin nyt alkuun haluaisin esitellä sinulle tilaamme ja sen historiaa omasta näkökulmastani!

​

Aluksi olin vain minä, monta vuotta ratsastusta harrastanut nuori tyttö, joka päätti ostaa ponin. Ensimmäisissä yhteisissä kisoissamme Norjassa tapasin sattumalta Alecin ja Aryan, jotka olivat matkustaneet kotimaastaan Englannista tutustumaan myytäviin hevosiin, Niin meistä tuli hyvin läheiset ystävät, ja hevosen löydettyään päättivät myös Alec ja Arya muuttaa kanssani Suomeen, ja meillä oli kaikilla omat hevosemme tilalla, jossa olin harrastanut ratsastusta pitkään. Päätimme yhdessä lähteä Madeiran lomalle, jossa kipinä yhteiseen tilaan syntyi. Tapasimme baarissa neljännen kumppanimme Filipan, ja villin illan jälkeen maatessamme ruohikolla kaunista täysikuuta katsellen, että mitä jos perustettaisiin oma tila. Tottakai pienessä sievässä jokainen meistä oli sitä mieltä, että se olisi hyvä idea - Alec on lääkäri, minä kääntäjä ja Arya lukiosta välivuota pitävä nuori, puhumattakaan Filipasta, jonka olimme tunteneet kokonaiset kuusi tuntia, mitä muutakaan se voisi olla, kuin hyvä idea. Aamulla jokainen meistää oli sitä mieltä, että se on huono idea. Kuitenkin loman loppupäässä Alec luikautti jääneensä miettimään asiaa, ja lopulta jokainen meistä totesi jääneensä miettimään lausahdustani. Ja siitä tilamme sai idean - ja niin syntyi myös tilan nimi Rancho Luar. Luar tarkoittaa portugaliksi kuun valoa.

​

Heti kun olimme päässeet yhteisymmärrykseen, että tila perustetaan, aloimme miettimään maata ja toimintaa. Toiminnasta ei ollut mitään epäilystä - halusimme alkaa kouluhevosten kasvattajiksi. Filipalla oli palava into päästä kouluttamaan nuoria hevosia, Alecilla taas kova into korkeille kouluradoille, Arya vain halusi hevosista ammatin, ja minulle kelpasi oikeastaan mikä vain. Olimme kaikki aivan ihastuneita Funchaliin, kun olimme siellä lomailleet, joten paikkakin oli aika selvä - vaan ei pieneltä saarelta löytynyt yhtäkään myytävää tilaa, ei edes huonoa! Oli siis pakko vaihtaa paikka ihan Portugalin mantereelle. Tuntuihan se aika pahalta hylätä oma kotimaansa ja talli, jossa oli ratsastanut koko elämänsä - mutta tuntui se muutos hyvältäkin. Fucnhalissa on niin kaunista!

​

Seuraava valinta oli kasvatusrotu, mitä pohdittiinkin kauan. Pitäisi olla joku hevoskokoinen rotu, jotta voimme kaikki ratsastaa niitä, mutta mikään perus puoliverinen ei oikein inspannut. Aryan selatessa myytäviä hevosia ympäri maailman, hän törmäsi tammaan, joka oli nimeltään Luar de Madison - sattumalta juuri se nimi, jonka olimme valinneet tallille! Tamma ihastutti olemuksellaan, sekä uuteen rotuun, Royal Hanoverian Creamiin törmätessä vähintään jokainen meistä kiinnostui. Rotu ei ollut kovin yleinen, eikä oikeastaan varsinainen rotukaan, mutta se oli selvä valinta, kun siihen tutustuimme. Alec oli ostanut itselleen voikon suomenhevosen jokin aika ennen talli-ideaa ja rakastunut väritykseen, sekä rotu sopi hyvin kouluhevoseksi, joten Alecilta ei tarvinnut kahdesti kysyä. Aryaa itseään rotu kiinnosti, sillä hän kiinnostui samantien valjakkoajosta, johon rotua oli aikoinaan jalostettu. Minusta ne olivat kauniita. Hevosalan opiskellut Filipa oli jo aiemmin tavannut RHC:n, ja oli siitä pitänyt kovasti. Niinpä sopivan tilan löytyessä ja ostettuamme, Luar de Madison muutti meidän ensimmäiseksi siitostammaksi.

​

Noniin, se siitä historiasta! Kerron sinulle hieman tiloistamme; meillä on kymmeniä hehtaareja maata, ja isot tilat hevosille. Tammamme asuvat ympäri vuoden isoilla laitumilla, joihin kuuluvat myös isot pihattotilat. Pihattotiloissamme on melkein kaikissa myös sisäalue ulkona pihatosta, johon kuuluu yleensä muutama karsina, pesupaikka sekä satula- ja loimihuoneet pihattolaisten hevosten tavaroille, ja karsinat sitä varten, että niissä voi hoitaa esimerkiksi ratsastusta varten, tai pitää kipeitä hevosia sisällä. On myös pihattoja, joissa ei ole kuin pihatto, muutamat ylimääräiset suitset ja riimut sekä hevosen kiinnipitopaikka, sekä muutama katos, sillä laitumet ovat niin isoja, että olemme katsoneet parhaaksi rakennuttaa myös ns ylimääräisiä pihattorakennuksia. Kaikki ''pääpihatot'' ovat kyllä ryhmittyneet keskenään. Orimme asuvat yöt sisällä päätallissa karsinoissa, ja päivät yksittäin pienemmissä katoksellisissa tarhoissa, joissa on myös pienen hiekka- alueen lisäksi ruohopohja. Kaikilla hevosilla on myös kuitenkin vapaa heinä tarjolla. Pihattojen ja päätallin lisäksi keskittymästä löytyy myös sivutalliksi kutsuttu rakennus, maneesi, ratsastuskenttä, suurempi valjakkokenttä ja kaksi omakotitaloa. Sivutalli on pyhitetty vieraileville hevosille, muutoin se on yleensä tyhjillään. Sivutallin yläkerrasta löytyy tallivintti, johon on rakennettu tilat vieraileville ihmisille. Sieltä löytyy vessa, suihku, keittiö sekä iso tila, jossa on isot pöydät, sohvat ja televisiö, sekä reunat täynnä leveitä kerrossänkyjä. Suunnitteilla oli myös rakentaa vieraillekin omakotitalo, mutta totesimme sen tulevan todella hintavaksi, jos yhtään isompaa sakkia meinaa majoittaa. Kaksi omakotitaloa on siis pyhitetty meille tilan pääjehuille - Arya ja Filipa keskenään, sekä minä, Lisa,  tulevan aviomieheni Alecin kanssa.

​

Kyllä - kuulostaa paljolta, mutta onneksi päätalli, kaksi pääpihattoamme, sivutalli, kenttä, maneesi ja kotimme ovat keskittyneet todella lähekkäin. Se tekee arjesta helppoa. Vaikka pikkupihatot ja katokset ovatkin kaukana, ei niillä ole tarpeellista joka päivä käydä. Yritämme kuitenkin ainakin viikottain käydä tarkistamassa niiden kunnon ja turvallisuuden. Kaiken tämän lisäksi meillä on vielä aivan upeat maastot, joita hyödynnämmekin paljon! Tervetuloa meille tutustumaan!

​

- Lisa Rajalampi