Sijaintimme, miljöömme
Golden Leaves rakennettiin Englantiin, lähelle Crawleyn kaupunkia Ashleyn miehen Jonin rikastuttua ja yhteisen ponihaaveen kasvettua. Siellä vietettiin muutama ensimmäinen vuosi, kunnes Jonin isä sairastui syöpään, ja Joni halusi lähteä pidemmäksi aikaa Suomeen, isänsä luo. Ashleysta ajatus tuntui kammottavalta, ties kuinka kauan Joni olisi Suomessa, ja ties kuinka kauan hänen pitäisi pyörittää tallia ''yksin''. Ja lapsetkaan eivät näkisi isäänsä. Niimpä Ashley heitti ilmaan aivan villin ehdotuksen, joka alunperin ei edes ollut varsinainen ehdotus, heitto vain; Mitä jos muutettaisiin Suomeen? Ja Joni vastasi sen kamalimman mahdollisen vastauksen; okei.
Siitä se sitten lähti, kamala setviminen muutaman kymmenen ponin kanssa, muutto Suomeen. Mistä ihmeestä edes löytäisimme hyvän paikan niin isolle siittolalle? Ja kaikki vuokraajat, työntekijät... kaikki olisi aloitettava alusta. Kuitenkin iloisena yllätyksenä ainoa työntekijämme, luottoystävämme Sharon oli valmis muuttamaan kanssamme Suomeen. Se olikin suuri onnenpotku, mitä olisimmekaan tehneet ilman häntä. Yllätykseksemme myös muutama vanhempi valmentautuva vuokraaja oli valmis lähtemään ponien perään Iso-Britannian rannikoilta kohti mannerta.
Ja kuinka ollakkaan, vielä upein onnen potkaisu; myynnissä oli osa tilasta, jolla oli paljon, paljon maata, sekä yksi tallirakennus ja kaksi pihattorakennusta jo valmiiksi! Ja vielä halvalla! Emme aluksi edes uskoneet sen olevan totta, mutta tutustuttuamme tilan myyjiin, kaikki kävi järkeen. Tilan omisti vanha pariskunta, Aija ja Henrik Olkkola, joiden tarina ei ollut kovin ruusuinen. Heidän lapsensa Saara Olkkola sairasti syöpää, ja Aija ja Henrik olivat rahoittaneet satojen tuhansien edestä syöpähoitoja. Loppu ei kuitenkaan ollut kaunis, sillä Saara oli kuollut noin vuotta aiemmin, kun tilaa ostimme. Pariskunta oli kovissa veloissa, ja heidän hevostoiminnalleen oli pistettävä stoppi. Olkkoloilla oli ollut ratsuponien kasvatustalli Omenalehto, mutta viimekuukauden aikana viimeinenkin poni oli jouduttu myymään, ja tila oli tyhjillään. Pariskunta oli valmis myymään kaiken muun tilaltaan, paitsi rakkaan talonsa, jonka Henrik oli aikoinaan isänsä kanssa rakentanut.
Jonista ja Ashleysta tuntui tavallaan pahalta ostaa tila, olihan sillä paljon tarinoita ratsuponien kanssa, ja Omenalehdon lopettaminen ei ollut pariskunnan toive. Niinpä Joni heitti ilmaan villin ehdotuksen; mitä jos ottaisimme toiseksi kasvatusroduksemme ratsuponit, ja antaisimme Aijan ja Henrikin jatkaa työtään yhdessä Golden Leavesissa? Aluksi ajatus tuntui kummalliselta, ottaa nyt melkein ventovieraita mukaan perheyritykseen, mutta keskusteluiden myötä villistä ehdotuksesta muodostui tosi, ja olimme päässeet yhteisymmärrykseen ideasta. Raha-asiat eivät olleet ongelma, ja yritys laittoi rattaat alleen, taas suuremmalla porukalla!
Omenalehto ei aivan sopinut Golden Leavesin nimen kanssa yhteen, joten päätimme alkaa kasvattaa ratsuponeja Applewoods' nimen alle. Näin jäisi Omenalehdostakn jotakin elämään uuteen yritykseen.
Vanha Omenalehto oli tilana hyvin kaunis ja tilava. Poneilla oli paljon tilaa liikkua, sillä pihattojen ulkoilutarhat olivat muutamien hehtaarien kokoisia. Pihattoja oli kaksi, ja niiden sisätilat olivat samaa rakennusta, keskeltä pääsi sisään tilaan, jossa oli molempien pihattojen sisäportit, ja hieman säilytystilaa. Kun ponit menivät sisätilasta ulos, pohja oli vaihdettu upeaksi, hyväksi hiekkapohjaksi, joka ei koskaan ole mutainen. Pohjan loppuessa alkoi ruohopohja, sekä myös molempien pihatoiden alueella oli metsää. Maasto on jonkun verran epätasaista, joka on erityisen hyvä ponien lihaksille.
Pihattojen lisäksi Omenalehdolta löytyi myös suuri tallirakennus, jonka vierestä löytyi paljon keskikokoisia tarhoja. Tallirakennus oli siisti ja tilava, ja tarhat mukavan
vaihtelevia. Rakastuimme tallirakennukseen täysin!
Lisäksi pihalta löytyi myös kaksi talorakennusta; omakotitalo, jonka Olkkolat pitivät itsellään, ja paritalorakennus, jonka Olkkolat olivat saaneet kaupassa, kun olivat ostaneet lisää tilaa tarhoja ja laitumia varten. Paritalorakennuksen molempiin huoneistoihin mahtui noin kolme henkeä asumaan, eli se oli sopiva noin kuudelle hengelle. Siitä tehtiin työntekijöiden asunto.
Lisäksi neurokirurgi Jonin säästöillä pihalle rakennutettiin myös Ashleyn ja Jonin perheen omakotitalo, kaksi tallia lisää, sekä samanlainen pihattosysteemi, kuin mitä tilalla oli jo. Vanhasta tallista tuli ratsuponiorien talli, ja toisesta uudesta tallista connemaraorien talli. Vanhat kaksi pihattoa toimivat ratsuponitammojen pihattoina ja uudet kaksi pihattoa connemaratammojen. Kolmas talli jäi niin sanotuksi varatalliksi; sinne sijoitettiin ne tammat, jotka eivät kyenneet pihattoelämään, tai jos joku tamma oli kipeä tai muuta vastaavaa. Tammoja myös hoidetaan kolmannessa tallissa, ja sieltä löytyy kaikkien niiden varusteet. Tallissa on myös kaksi varsomiskarsinaa, kasvatustoimintaa varten.
Kuten jotkut jo tietävät, tallillamme asuu myös muita rotuja, kuin connemaroja ja ratsuponeja. Ne on sijoitettu sattumanvaraisesti sinne tänne, tammat toki tammojen kanssa ja orit orien.
Tallille rakennutettiin myös yksi kenttä ja yksi maneesi, jonka jälkeen rahat alkoivat olla jo kortilla, eikä lainaakaan viitsinyt ottaa enempää. Onneksi läheiset maanomistajat olivat ihania ja antoivat meille luvan käyttää läheisiä metsiä maastoina, sillä ne todella ovat upeita! Goldenilta pääsee useamman tunninkin maastolenkille helposti, ja uittopaikkakin löytyy kilometrin päästä! Tämä paikka on kuin unelma!
Golden Leaves ja Applewoods sijaitsee virtuaalisessa kaupungissa nimeltä Korpinkylä. Korpinkylä sijaitsee Sipoossa, pienen ajomatkan päässä Suomen pääkaupungista Helsingistä. Korpinkylässä asuu vähän ihmisiä, ja melkein kaikki tuntevat toisensa. Tosin, Korpinkylä on aika pieni, ja osa pihatoistammekin ulottuu jo Korpinkylän ulkopuolelle!
Meitä hoitaa korpinkyläläinen eläinlääkäri Hanna Eskolin, ja korpinkyläläinen kengittäjä Kimmo Keskitie.
Copyrights
Sivun koristekuvat © VV / vapaasti
Tekstit © Alisé VRL-13542
Ulkoasun Copyrightsit löydät etusivulta.
Tämä on virtuaalitalli.