Olin taas traileri perässäni matkalla kohti uutta kasvatustallia. Tosin, suunnitelmat olivat hieman muuttuneet... Piti hakea uusi kasvatukseen sopiva aikuinen connemaraori, mutta miten olinkaan taas hakemassa shetlanninponiorivarsaa. No, tämä oli sellainen henkilökohtainen tarve, perustelin itselleni koko matkan ajan. Tai sitten tyttärien tarve. Tarvitsivathan hekin joskus vähän erilaista ratsua - tai sitten ei. Vieläpä varsa. No, sovitaan nyt kuitenkin, että asia oli niin, niin mun ihastuksille oli taas joku järkevämpi syy.
Pienen shetlanninponivarsan ilmoitukseen olin joutunut aivan vahingossa, kun löysin ilmoituksen vuoden täyttävän shetlanninponikasvattajan Mairothin kasvattimyynneistä. Aivan vahingossa illan pikkutunneilla päädyin selailemaan tietoja myytävistä kasvateista, ja useimmat purivat jo pelkän olemuksensa takia, joten minun oli aivan pakko päästä Mairothin kasvattimyynteihin katsomaan. Erityisesti yksi yksilö oli purrut minua sukunsa perusteella.
Ja tänään oli se päivä, se hetki, kun parkkeerasin yhdistelmääni Mairothin parkkipaikoille. Kiiruhdin nopeasti maneesiin, jossa varsoja esiteltiin. Ja kyllä, Mairoth Illusionin vuoron tullen tiesin, että tuo poni on minun. Ja se oli oikeaa rakkautta ensisilmäyksellä. Tuo varsa oli jo vanhempi, eikä sellainen ällösöpön suloinen pieni pörröpallo, eli tämän kesän varsa, vaan se oli söpö, suloinen (tottelevainen) ja pörröinen kaksivuotias. Se kulki taluttajansa vierellä kiltisti, ja teki kaiken kuin pyydettiin. Ennen kuin tuo pieni suloinen tukkajumala oli edes ehtinyt pois kehästään, olin jo kiiruhtamassa kirjoittamaan nimeäni paperiin.

​

Iiroksi kutsuttu kirjava shettisori on mitä hellyyttävin tapaus. Se ei ole ollenkaan sitä, mitä tämä akka kuvitteli ensimmäisen shetlanninponinsa olevan - itsepäinen, näykkivä, laiska ja kiukkuinen koko ajan. Ja kaiken lisäksi vielä lihava. Ei tosiaan. Iiro on upea, niin rakenteeltaan, kuin luonteeltaankin. Iiro on se, joka tulee varmasti sinua vastaan tarhan portille, korvat hörössä. Ponilla on aina niin iloisen oloinen ilme, että pelkästä ajatuksesta tulee jo itsekin iloiseksi.

Hoitaessa Iiro on kiltti, ja odottaa rauhassa, vaikka vapaana käytävälläkin. Iiroa voi hoitaa niin lapsi kuin aikuinenkin, se tykkää puunauksesta, ja on kenen vain hoidettavaksi sopiva. Iirolle on okei ihan kaikenlaiset toimenpiteet ja niiden tekijät. Poni myös rakastaa, jos joku antaa sen hamuta takkiaan tai vaikka käsiään. Sen mielestä se on kivaa, eikä se koskaan ole näykkäissyt hamutessaan, joten takkisi ja sormesi ovat turvassa.

Ratsain Iiro on ennemmin reipas kuin laiska. Iiro on oikein loistava ratsu, etenkin koulupuolella, vaikka tuleekin valjakkopainotteisesta suvusta. Se on herkkä, ja erittäin kevyt kädelle. Joskus ratsastajat ovat sitä mieltä, että he eivät edes tunne tuntumaa suuhun, ja lähtevät lyhentämään ohjaa. Iiron reaktio siihen on niputtaa itseään enemmän, ja usein liikaakin, joten ratsastajan pitää olla tarkka kätensä kanssa. Esteistä Iiro innostuu, ja onkin oikea jumppapallo siinäkin. Ajaen Iiro on yhtä kevyt kuin ratsainkin, ja aluksi painavammat ajo-ohjat tuottivat ongelmaa, joten vaihdoimme ne kevyisiin, ja orista on löytynyt vaikka mitä nappuloita kärryjenkin edessä.

Muiden hevosten kanssa Iiro tulee hyvin toimeen. Iiro poikkeuksellisesti tarhaa miniorimme Peterin kanssa, vaikka Goldenissa onkin ollut tapana pitää orit omissa tarhoissaan, mutta ne tulevat niin loistokkaasti toimeen, niin miksei. Iiro tulisi vaikka kaikkien kanssa toimeen, mutta kaikki eivät Iiron. Tarhassa poni pyrkii olemaan mahdollisimman siististi, joka onkin pelastus näyttely- ja kisa-aamuina.