Hymy nousee huulille kun miettiikin Hunttia. Huntti on niin tavattoman isosydäminen poni että näin piene kuoren alle ei heti uskoisi mahtuvan niin suurta luonnetta. Pelkkää ruusuilla tanssimista arki orin kanssa ei ole, sitä en väitä. Päinvastoin aallonpohjat pitävät meidät hyvinkin tiukasti yhdessä, mutta se onkin osa Huntin viehätystä. Se on kuin oikean elämän pelimies; saa otteeseensa ja hurmaa, mutta loppuviimein osaa tehdä aika keljunkin tempun. Huntti ei silti ole pahis, tahallaan se ei ikinä mitään pahaa tee.

Huntti tuli meille kahden vuoden ikäisenä kasvattajaltaan Meowilta. Koulutusta oli aloitettu, mutta halusin ajoittaa Huntin Aidaan tulon siten, että saisin itse ratsukouluttaa sen. Ei varmaan tule shokkina että itkuhan siinä meinasi päästä. Niin isoa ja mahtailevaa se oli, heitti selästään joka jestaksen kerta. Jossain vaiheessa itselläkin meni niin hermo, että oli pakko ottaa tukihenkilöitä mukaan etten pilaisi koulutusta sillä että omat hermot katkeavat. Apu oli tarpeen; oli taluttajaa, toista ratsastajaa, vaikka ja mitä... Huntin kunnioituksen saaminen oli työn ja tuskan takana, mutta tässä me olemme. Vaativan tason kouluratsukko ja helposti taittuu metrin esterata.

Kun yhteisymmärrys viimein löytyi, loppu onkin historiaa. Huntti on sellainen yhden ihmisen ratsu, en oikein osaa kuvitellakkaan antaa sitä kenellekkään muulle ratsutettavaksi. Se on ratsastaessa todella herkkä ja aika pommi jos tulee ristiriitainen tilanne. Sen liikkeissä on irtonaisuutta ja tempo on aina tahdikas. Huntilta voi pyytää mitä vain, miten paljon vain, mutta kenelle tahansa se ei töitä tee. Esteillä Huntti on aika huippu; ratsastajan ei tarvitse kuin huolehtia hyvä reitti ja ori hoitaa loput. Se hyppää tasaisesti ja esteen kuin esteen.

Todellinen luonne paljastuu aamutuimaan kun Huntti vielä aukoo silmiään ja haistaa tutun ihmisen joka rapsuttaa sitä tottuneesti kaulasta. Huntin onnellisuuden voi nähdä sen turpakarvan värähtelystä, niin kovin läheisiä meistä on tullut. Huntti on kyllä helppo hoidokki kenelle tahansa. Se ymmärtää pienen ihmisen koon ja varoo kavioitaan. Ihania hoitohetkiä koetaan myös useamman ihmisen ympäröimänä, Huntti ei turhasta ahdistu. Ulos sen kanssa ei silti voi mennä kuin ihminen joka varmasti sen hallitsee. Ulkoilma saa Huntin hauskalle tuulelle, se mielellään lähtisi omia menojaan tutkimaan maailmaa.

Luonteen kirjoittanut edellinen omistaja ​Cery (VRL-02116)