Fugu on perinyt äidiltään hieman ponin luonnetta. Onneksi ei liikaa, sillä osaahan Fugu käyttäytyäkin. Taitava poni se on, mutta vain ja ainoastaan taitavan käsittelijän käsissä. Fugu ei anna mitään ilmaiseksi, ja onkin erityisen tarkka, että kaikki tehdään oikein, tilanteessa kuin tilanteessa.

​

Hoidettaessa Fugu on sidottuna helppo ja mutkaton hoitaa. Se vain nököttää paikallaan ja odottaa, että ollaan valmiita matkaan. Se, että se on siihen hoitopaikalle saatu, on eri asia. Fugu on erityisen tarkka talutuksesta, hänet pitää maiskuttaa liikkeelle, ja taluttajan on käveltävä lavan vierellä, poikkeuksetta. Muutoin ponilla on tapana puskea päälle, tai jämähtää paikalleen. Kavioita putsatessa kannattaa pitää kaviosta hyvin kiinni, sillä jos Fugu kerran saa kavionsa riuhtaistua kädestäsi kun niitä putsaat, sen jälkeen se ei olekaan enää niin helppoa.

​

Ratsain Fugu on ennemmin laiska ja hidas pohkeelle, kuin reipas. Tosin, en sitä laiskaksikaan menisi sanomaan, sillä ponilla on kyllä omakin moottori, kunhan ratsastaja osaa asiansa. Aloittelijan alle poni ei sovi, sillä helposti porsaanreiän löytäessään se lähtee pukittelemaan. Ratsastajan kuitenkin ollessa koko ajan hereillä, löytyy Fugusta upeakin kouluponipuoli. Kun vain jaksaa ratsastaa, Fugusta saa melkein automaattikauramopon, mutta siihen asti ei mitään tule ilmaiseksi. Maastoilu on kuitenkin eri asia, siellä se osaa olla lunkimmin.

​

Tarhassa ja muiden hevosten kanssa Fugu käyttäytyy nätisti. Joskus ehkä hieman possuilee oman heinäkasansa suojelemiseksi, jopa pikkulinnuille ja oraville. Kilpailupaikalla tai muuten vaan kentällä ratsastaessa Fugu ei arvosta ollenkaan perässä roikkuvia ratsukoita, joten turvaväli ja punainen rusetti on hyvä muistaa.