sh-o. Kulta-Herkko

Herkko ei ole kenen tahansa hevonen, sillä hänellä on suuri persoona. Kaunis kultapojaksikin kutsuttu voikko oripoika on päättäväinen, ja jokaisesta päätöksestään satavarma. Joskus voi olla Herkkoa käsittelevästä ihmisestä kovin ärsyttävää ja elämää hankaloittavaa, mutta ei se sielultaan paha olento ole. Kasvattajansa Vilma oli alunperin varma, ettei koskaan myisi oria, sillä se oli hänen ensimmäinen oma kasvattinsa. Loppujen lopuksi myyntiratkaisuun kuitenkin päädyttiin, sillä ori tarvitsi paljon aikaa, jota Vilmalla ei ollut, eikä hän halunnut orin taitojen menevän hukkaan, ja sattumalta täydellinen ihminen Herkolle tuli vastaan. Alex, Herkon omistaja, onkin oppinut orista paljon, ja myös tapoja niin sanotusti neuvotella Herkon kanssa. Herkko osaa olla päättäväinen muun muassa siitä, onko kurainen tarha nyt sittenkään niin kiva paikka mennä loppupäiväksi. Herkko ei pidä liasta oikeastaan ollenkaan, ja siksi harvemmin näät sitä piehtaroimassakaan. Tai jos näät, niin jossain tosi kuivassa ja ruohoisassa paikassa, ja silloin on selän kutituksen osalta oltava tosikyseessä. Harjailusta ja puuhailusta ori tykkää kovasti, ja hoitaessa seisoo todella nätisti, ja seuraa kiinnostuneena ihmisen liikkeitä ja tekemistä. Herkko on kiva ja helppo myös lasten hoitaa, ja kunnioittaa ihmistä kuitenkin, vaikka päättäväinen onkin. Tietysti täytyy muistaa kyseessä olevan ori - Herkko saattaa olla joskus turhankin kiinnostunut tammoista, ja joskus etenkin lapsia orin kosiskelutanssit saattaa pelottaa, mutta kuten jo kerroinkin, ei se paha ole, ja kunnioittaa kuitenkin ihmistä.

​

Ratsain Herkko on pieni työmyyrä. Se tykkää työskentelystä, ja voisi vääntää samaa koulukiemuraa vaikka koko päivän, vaikkei vaihtelukaan sitä haittaa. Ratsain työskentely on sille kuin toinen maailma, sillä se keskittyy ennemmin ratsastajien antamiin käskyihin, kuin samalla kentällä ravaaviin misuihin. Kouluratsastuksessa Herkko on todella kiva ja hyvä, ja sen suoritusinnon takia Alex olikin siitä super kiinnostunut. Esteitäkin Herkko menee, ja sillä on hieno hyppytyyli, mutta upea ja korkea laukka verottaa hieman vauhdista. Tyyliluokissa Herkko loistaakin paljon paremmin kuin aikaluokissa. Jos Herkkoa pitäisi kuvailla sellaiselle, joka ei ole sillä koskaan ratsastanut, sanoisin sen olevan ennemmin hidas, kuin kaahaaja. Herkko ei ole laiska, päinvastoin sillä on korkea työmoraali, mutta jatkuvien puolipidätteiden tekemisen muun kuin kokoamisen takia voit unohtaa. Ilman satulaa en kuitenkaan nostaisi selkään kuin todella kokeneen ratsastajan, sillä Herkko on asteen herkempi niin pienelle alalle kohdistuvasta paineesta, ja saattaa hermostua hytkyvästä perunasäkistä todella. Maastoon Herkko voisi toimia vetohevosenakin, sillä se ei pelkää oikeastaan mitään, ja on kovin varmajalkainen maastoratsu.

​

Vieraissa paikoissa Herkko on oikeastaan samanlainen, kuin kaikkialla muualla. Ainoa asia, mikä muuttuu, on orin kiinnostus uusiin tammoihin, ja näin saattaa päiväheinät ja -kaurat hetkeksi unohtua. Herkolla on myös kaunis lauluääni etenkin vieraiden paikkojen tytöille, ja hetken sitä kuoroa sitten joutaa kuunnella. Ratsain toki Herkon työmotivaatio on samanlainen, ja keskittymistäkään ei puutu. Liian lähellä kulkeva vieras ori saattaa saada Herkon suuttumaan, etenkin, jos se viihtyy lähellä liian kauan. Kurakelillä kannattaa tarkistaa, onko vieraan paikan kilpailu tai valmennus maneesissa, sillä kuraisella kentällä Herkko suorittaa aika varman hylätyn.