srp-t. A.D. PANDORA

Dora - maailman kiltein poni. Eikö jokainen ylpeä ponin omistaja sano noin? Tämän tamman kohdalla se on jopa melko totta. Dora on perinyt molemmilta vanhemmilta parhaat puolensa; isänsä leikkisyyden ja äitinsä tasaisuuden. Tamma on melkein kenen tahansa käsiteltävissä, vaikka osallistuvaa sorttia onkin. Se on aina todella kiltti ja kunnioittava ihmistä kohtaan, varsinkin, mitä nuorempi ja pienempi ohjaava lapsi on. Pieneltä lapseltä Dora ei ikinä esimerkiksi vedä ruohotupsulle syömään taluttaessa, eikä aikuiseltakaan kysymättä ensin lupaa. Doran mielestä on hauskaa puuhata jotain ja hauskuuttaa hoitajaansa - riimunnarun pyörittely tai olkapäiden hamuilu on tammalta hyvin tuttua. Mitään pahaa se ei kuitenkaan tee. Todennäköisesti, jos päästäisit sen irti tallin pihassa, se toisi sinulle jonkun pudonneen hanskan, tai jäisi maistelemaan aamutallista pihalle tippuneita heinätupsuja. Dora on tasaisuutensakin takia helppo ja mukava poni käsitellä aina, säästä ja hälinästäkin riippumatta. Toki se nauttii auringonpaisteesta ja ottaakin siitä aina kaiken irti, mutta vauhdikkaat ukkospäivät eivät sen kalenteria hetkauta, puhumattakaan kiimasta, joka tuntuu olevan tämän tamman kohdalla myytti. Kaikin puolin muutenkin Dora on todella helppo ja esimerkiksi hyvä harjoitteluponi aloittelevalle - se antaa varustaa helposti, nostaa kaviot melkein valmiiksi ja jopa avaa suunsa kuolaimille - vielä onnellisemmaksi ja kuuliaisemmaksi ponin saa omenanmakuisella hevosnamilla, joka takaa sutjakan toiminnan ja ponin mielenkiinnon varmasti myös loppupäiväksi.

​

Ratsain Dora ei menetä kuuliaisuuttaan, päin vastoin, se on nöyrä kuten isänsä. Aloittelevamman ratsastajan kanssa Dora jää helposti hieman pohkeen taakse eikä näytä todellista hienoa liikettään niin hyvin, kuin osaisi, mutta kun ratsastajalta löytyy taitoa ratsastaa se hieman pohkeen eteen jo verryttelyssä, on tamma todella hienoliikkeinen, herkkä ja kuuliainen. Todellisen kouluratsastuksen pariin päästäessä Dora on yrittelijäs ja laittaa selkeästi aivonystyränsä peliin. Siltä sujuu jopa vaativan liikkeet, vaikka pieni pyöreä poni onkin. Näin ollen Dora sopiikin monelle - sen ollessa luotettava, joka ei turhasta hötkyile, eikä jopa sellaisestakaan, josta voisikin hieman hötkyillä, uskaltaa selkään laittaa oikeastaan kenet vaan. Esteilläkin Doralla on lahjoja. Hypätessä tosin Dora ei ole aivan automaatti - se vaatii ratsastajalta lähestymisten askelluttamista ja tarkkoja reittivalintoja, sillä itse siltä ei ne ihan suju, vaikka yrittelijäisyyttä onkin. Myöskin jos Dora jää hieman pohkeen taakse, on lähestymiset vaikea saada paikalleen, vaikka jo esteiden näkeminenkin saa jo sen moottoria hieman aktiivisemmaksi. Hyppytekniikka sillä on kuitenkin hyvä. Ja se työmotivaatio, tietenkin. Sitä ei nöyrältä ja kuuliaiselta tammalta puutu. Kaiken uuden edessä Dora ei jää myöskään kalpeaksi. Maastoesteet, ohjasajo, irtohypytys, poniagility, jopa lännensatulan selkään laitto ja opettajan ohjauksessa pieni kokeilu ei laittanut ponia pahakseen, päin vastoin, se on aina kiinnostunut uudesta ja innoissaan suorittamassa täysillä.

​

Vieraissa paikoissa Dora on kuin kotonaan. Se ei hetkahda nurkan takaa ilmestyvistä sateenvarjoista tai metsästä hyppäävistä peuroista. Uudet paikat saattavat ''herättää sen helpommin henkiin'', jos ratsastuksesta puhutaan; poni on helpommin pohkeen edessä, kun ympäristö on mielenkiintoinen. Uudet hevoset ovat Dorasta mielenkiintoisia, mutta ihmisen ollessa kontrollissa, se keskittyy aina siihen. Toki korvat hörössä saatetaan tervehtiä vierustoveria, mutta kuuliaisuus ei tammalta katoa. Laumassa Dora on sellainen väliinputoaja - ei pomo muttei alistettukaan. Usein laumaantuessa se saattaa yrittää pomon paikkaa, mutta alistuu kyllä heti, kun joku vähän isommalla auktoriteetilla kertoo, ettei nyt hypitä nenille. Se usein laumaantuu helposti kenen kanssa vaan, ja nauttiikin isoista laidunlaumoista täysin rinnoin.